Ajankohtaista

Uudisrakentamista koskevat energiatehokkuusmääräysten luonnokset on julkaistu

(26.9.2016)

Uusissa säädösluonnoksissa keskeinen muutos on E-lukurajojen muuttuminen kaikkien rakennustyyppien osalta.

Rakennusten energiaseminaarissa 20.9.2016 Finlandiatalossa esiteltiin luonnos tulevista rakentamisen energiatehokkuusmääräyksistä. Rakennusneuvos Pekka Kalliomäki Ympäristöministeriöstä kävi läpi säädösluonnokset, joissa määritellään uudisrakentamista koskevat energiatehokkuusvaatimukset (ns. lähes nollaenergiarakentaminen). Säädösluonnosten lausuntokierros toteutuu syksyn aikana, lausuntojen perusteella viimeistellään 2017 voimaan tulevat asetukset. Näillä näkymin uusia määräyksiä sovelletaan kohteisiin, joille haetaan rakennuslupa 1.1.2018 jälkeen.

Rakennuksen energiatehokkuuden määräystenmukaisuus osoitetaan jatkossakin E-luvulla (kWhE/m²,a), jonka tulee alittaa YM:n asetuksessa esitetty rakennustyyppikohtainen enimmäisarvo. Rakennuksen E-luku on laskettava määräysten edellyttämällä tavalla ja laskentasääntöjä noudattaen ja E-luvun laskennassa huomioidaan rakennuksen käyttämän energian energiamuotokertoimet. E-lukuvaatimuksen täyttymisen todentamiseksi rakennuslupa-asiakirjoihin liitetään energiaselvitys, joka sisältää E-lukulaskennan lähtötietojen ja tulosten dokumentoinnin, energiatodistuksen, jne.

Uusissa säädösluonnoksissa keskeinen muutos on E-lukurajojen muuttuminen kaikkien rakennustyyppien osalta. Myös energiamuotojen kertoimet muuttuvat aiemmista, joten uudet E-lukuvaatimukset eivät ole suoraan vertailtavissa aiempiin (D3/2012). Joihinkin laskentasääntöihin tulee myös tarkennuksia.

Rakenteiden U-arvojen vähimmäisvaatimukset eivät tiukennu nykyisestä tasosta, eli nykyistä paksumpaa eristystasoa ei tulla vaatimaan. Rakennuksen tiiviyteen kohdistuvat vaatimukset eivät myöskään muutu nykyisestä.

Granlundin energia-asiantuntijoiden näkemys on, että nyt julkaistut E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja. Energiatehokas ilmanvaihto ja valaistus, hyvä tiiviys ja maltillinen julkisivujen aukotus tulevat useimmiten riittämään, uusiutuvan energian paikallista tuotantoa ei tulla edellyttämään. Edelleenkin rakennuksen energiatehokkuuden saavuttaminen on suunnittelijoiden yhteispeliä, jossa hankekohtaisesti etsitään järkevimmät ja elinkaariedullisimmat keinot vaatimustason täyttymiseen. Hankekohtainen energiatehokkuustavoite voidaan asettaa hyvinkin haasteelliseksi, säädösten määrittelemä E-lukutaso on tulkittavissa vähimmäisvaatimukseksi – energiatehokkaamminkin saa rakentaa.

On tärkeää tiedostaa, että E-luku ei pyri kuvaamaan rakennuksen todellista energiankulutusta. Se toimii energiankäytön tunnuslukuna kun osoitetaan, että suunniteltu ratkaisu täyttää määräysten vaatimukset. E-luvussa ei huomioida rakennuksen kaikkia toimintoja eikä erikoistiloja, myös todellinen käyttöaika ja kuormitus ja ilmanvaihtomäärät, jne. poikkeavat myös yleensä E-lukulaskennan standardiarvoista.

Hankekohtaisessa energiatehokkuuden arvioinnissa ja suunnitteluratkaisujen vertailussa tulisi aina käyttää E-luvun rinnalla energian tavoitekulutusta, joka kuvaa mahdollisimman tarkoin toteutuvaa käytönaikaista energiankulutusta. Todellisuutta vastaava energian kulutus lasketaan rakennuksen todellinen käyttö ja kuormitus sekä suunnitellut teknisten järjestelmien ominaisuudet huomioiden.