Paljon puhetta, vähän villoja – rakennusten ympäristövastuu odottaa läpimurtoa

Rakennusala näyttelee merkittävää roolia, kun Suomi hallitusohjelman mukaisesti tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Alalla ympäristövastuusta löytyykin paljon puhetta – mutta valitettavan vähän villoja.

Suunta on selvä: rakennusten energiatehokkuutta pitää parantaa ja niiden hiilijalanjälkeä pienentää. Tavoitteet ja tahtotila kuitenkin vaihtelevat suuresti eri kohteiden ja rakennuttajien välillä. Siksi tarvitsemme rakennusalalle uusia määräyksiä ja luokitteluja.

Jo nyt rakennusten energialuokitus velvoittaa rakennuksille tietyn energialuokan. BREEAM- ja LEED-ympäristöluokitukset taas kannustavat ajattelemaan perinteisiä ratkaisuja syvällisemmin ja innovatiivisemmin.

Määräykset kaipaavat kuitenkin lisää CO₂-näkökulmaa. Rakennushankkeet voisi esimerkiksi velvoittaa päästölaskentaan, ja rakennusvalvonta voisi edellyttää kunnilta hiilineutraaliustiekarttoja. Asunto-osakeyhtiöille voisi määrätä tietyt energiaratkaisut siirtymäajan kautta.

Rakennusvalvonta voisi edellyttää kunnilta hiilineutraaliustiekarttoja.

Pekka Pajuniemi

Rakennushankkeiden suunnitteluvaiheessa pitäisi panostaa erityisesti talotekniikan ohjausjärjestelmien toimivuuteen – ja käyttöönottovaiheessa niiden testaamiseen. Nykytilanteessa nämä toteutuvat kentällä kirjavasti. Testausvaihe tallautuu liian usein kiireen jalkoihin, minkä seurauksena kohteeseen voi jäädä esimerkiksi päällekkäistä lämmitystä ja jäähdytystä tai vääriä käyntiaikoja. Energiaa valuu harakoille, mistä kohteen käyttäjä ei välttämättä tiedä mitään.

Mikä rakennusten ympäristövastuuta sitten hidastaa? Sanoisin, että pelko. Pelätään investointien lisäkustannuksia – tai taloteknisten ohjausjärjestelmien ja antureiden käytön ja ylläpidon monimutkaisuutta. Paras lääke pelkoon on ajantasainen tieto, jota uudet tekijät tuovatkin alalle jatkuvasti lisää. Mutta entäpä alalla jo työskentelevät? Voisiko esimerkiksi ympäristöministeriö velvoittaa heidät kursseille hankkimaan sertifiointeja ja pätevyyksiä?

Mikä rakennusten ympäristövastuuta sitten hidastaa? Sanoisin, että pelko.

Pekka Pajuniemi

Lisätiedolle on tilausta myös rakennusalan ulkopuolella. Hyvin harva kansalainen osaa vastata kysymyksiin asunto-osakeyhtiönsä hiilineutraaliutta tukevista energiaratkaisuista. Rakennusten merkittävä rooli ilmastotalkoissa pitäisikin näkyä enemmän mediassa, selkein ymmärrettävin termein. Voisimme lisätä tietoisuutta myös esimerkiksi merkitsemällä työmaatauluihin tiedot kohteen hiilineutraalisuuspanostuksista ja päästömääristä.

Kun rakennuksiin tehdään päästöjä vähentäviä ratkaisuja, käyttäjiä kiinnostavat niiden hyöty sekä investointien takaisinmaksuaika. Raha on yleensä kaiken takana, joten yksi mahdollisuus hiilineutraaliutta edistävään kädenojennukseen voisi löytyä pankeista. Mitä jos vihreillä arvoilla varustettuun rakennukseen saisikin matalakorkoisempaa lainaa?

Mitä jos vihreillä arvoilla varustettuun rakennukseen saisikin matalakorkoisempaa lainaa?

Pekka Pajuniemi

Odotan rakennusten ympäristövastuuseen läpimurtoa parin vuoden sisällä. Erityisesti nuoret ovat luonto- ja ympäristöasioista hyvin perillä, joten tulevaisuuden asunnonostajat varmasti kyselevät esimerkiksi kohteiden maalämmöstä tai aurinkoenergiasta. Toistaiseksi nämä tiedot loistavat asuntoilmoituksissa poissaolollaan.

Ilmastotalkoisiin tarvitaan mukaan kaikki. Hiilijalanjälkemme pienenee askel askeleelta, kun teemme kukin tahoillamme aurinkosähkön tapaisia kestäviä valintoja. Sen lisäksi koko rakennusalan pitää lapioida nyt yhteistä uraa – samaan suuntaan ja selkeillä pelisäännöillä.

Kirjoittaja Pekka Pajuniemi, toimitusjohtaja, Granlund Pohjanmaa Oy